kudosrakenteissa

Kudosrakenteissa tarkoitetaan kudosten arkkitehtuuria, jossa solut, soluväliaine ja niihin liittyvä verisuonitus sekä hermotus muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden. Kudostyypin mukaan solujen ja ECM:n koostumus sekä järjestäytyminen määrittävät kudoksen tehtävän, kuten suojan, tukemisen, liikkeen tai aineiden vaihtamisen.

Kudokset jaetaan neljään pääryhmään: epiteelikudoksiin, sidekudoksiin, lihaskudoksiin ja hermokudoksiin. Epiteelikudoksessa solut rivittyvät tiiviisti ja muodostavat kerroksia, jotka säätelevät läpäisevyyttä ja suojaavat elimistöä. Sidekudos tarjoaa tukirakenteen sekä ECM:n avulla mahdollistaa paikanpidon, joustavuuden ja solujen liikuttamisen. Lihaskudokset tuottavat voimaa ja liikettä, hermokudos vastaanottaa ja välittää sähköisiä signaaleja.

Soluväliaine, eli ekstrasellulaarinen matriksi (ECM), koostuu kollageenista, elastisista proteiineista, glykoproteiineista ja proteoglykaaneista. ECM:n koostumus ja rakenne määräävät kudoksen mekaaniset ominaisuudet sekä solujen kiinnittymisen, erilaistumisen ja viestinnän. Epiteelissä basalinen kalvo erottelee epiteelin ja sen alapuolisen kudoksen.

Kudosrakenteiden muutos liittyy kehitykseen, vaurioon, tulehduksiin ja sairauksiin. Fibroosi, arpeutuminen sekä kudosten uudelleenmallinnus ja syövän invasio ovat esimerkkejä tilanteista, joissa ECM:n ja solukon vuorovaikutus muuttuu.

Tutkimuksessa kudosrakenteita tarkastellaan histologian, immunohistokemian sekä kuvantamisen avulla. Histologia paljastaa solujen järjestäytymisen; immunohistokemia osoittaa ECM:n ja solujen molekyylien ilmentymän; kuvantamismenetelmät kuten mikroskopia antavat näkymiä rakenteisiin elävissä kudoksissa.