kovalevyissä

Kovalevyt (hard disk drives, HDD) ovat mekaanisia massamuistilaitteita, joita käytetään tietokoneissa, palvelimissa ja NAS-laitteissa. Ne tallentavat tietoja magnetoidun levyn pinnalle ja tiedot kirjoitetaan sekä luetaan pyörivien levyjen ja lukupäiden avulla.

Rakenne ja toiminta: Kovalevyssä on yksi tai useampi pyörivä levy (platter), jonka pinta on magneettinen. Levyjä pyöritetään tyypillisesti satas- tai usean tuhannen kierroksen nopeudella (esim. 5400–15000 rpm). Lukupäät liikkuvat aktuaattorin (kääntyvän tai vaakasuoran) mekanismin päällä ja lukevat sekä kirjoittavat dataa sekoitettuihin sektoreihin ja kiertojaksoihin. Tietokone käyttää tiedon osoittamiseen ja hallintaan servo-ohjausta sekä varmuuskopiokäytäntöjä, kuten välimuistin (cache).

Teknologia ja kehitys: Nykyiset HDD:t hyödyntävät perpendikulaarista tallennusta (PMR) sekä kehittyneempiä tallennusteknologioita tiheyden parantamiseksi. Tiheyden lisääminen on jo johtanut suurempiin kapasiteetteihin ja erikoisratkaisuihin, kuten heliumilla täytettyihin malleihin sekä tallennusmenetelmiin, jotka mahdollistavat useampien levykerrosten samanaikaisen käytön (esim. SMR). Liitännät yleisesti ovat SATA ja SAS.

Käyttö ja suoritus: HDD:t ovat kustannustehokkaita suurien tietomäärien pysyvään varastointiin ja arkistointiin sekä laajamittaiseen varmuuskopiointiin. Ne tarjoavat suuria kokonaiskapasiteetteja, mutta ovat hitaampia sekä päästö- ja kulutusominaisuuksiltaan SSD-levyjä hitaampia.

Etuja ja rajoitteet: Edut ovat alhainen kustannus per gigatavu ja korkea tallennuskapasiteetti. Rajoitteita ovat mekaaninen liikkuva osa, joka altistaa tärinälle ja kolhuille sekä suurempi latenssi ja pienemmät käyttösuorituskyvyn odotukset verrattuna solid-state-tilapohjaisiin tallennusratkaisuihin. Kovalevyjä käytetään laajasti varmuuskopioinnissa, pysyvässä arkistoinnissa sekä palvelinratkaisuissa, joissa suuria määriä dataa täytyy säilyttää kustannustehokkaasti.