kosteudenmittauslaitteiden

Kosteudenmittauslaitteet ovat mittauslaitteita, joilla voidaan arvioida kosteuspitoisuutta sekä kiinteissä materiaaleissa että ilmankosteudessa. Niitä käytetään rakennusalalla, metsäteollisuudessa ja puutuotteiden valmistuksessa, maataloudessa sekä elintarviketeollisuudessa ja tutkimuksessa.

Puukosteusmittareita on kaksia päätyyppejä: piikkimittarit (pin-type), joissa kahden piikin välinen virta mittaa kosteuden resistanssina, sekä piikitön mittaus (pinless), jossa kosteutta arvioidaan dielektrisen ominaisuuden muutoksena materiaalin läpi. Betonin ja muiden rakennusmateriaalien kosteutta mitataan usein epädestruktiivisesti impedanssi- tai dielektrisillä menetelmillä, ja joissain tapauksissa mikrowaaveihin perustuvia mittauksia käytetään erikoissovelluksissa.

Maaperän kosteuden mittaukseen käytetään tyypillisesti Time Domain Reflectometryä (TDR) sekä kapasitanssi- tai resistiivisiä sensoreita. Ilmankosteuden mittaukseen puolestaan käytetään hygrometrejä, jotka mittaavat suhteellista kosteutta tai ilman kosteutta; myös pakasteita, elintarvikkeita ja paperia koskevat laitteet voivat hyödyntää optisia tai kemikaalipohjaisia menetelmiä kosteuden määrittämiseen.

Käyttö perustuu usein kalibrointiin ja ympäristötekijöiden (kosteus, lämpötila) huomioimiseen. Kansainväliset standardit, kuten ASTM-, ISO- ja EN-standardeja koskevat ohjeistukset, määrittelevät mittausmenetelmät sekä raportoinnin vaatimuksia. Kosteudenmittauslaitteet tarjoavat nopeita ja usein ei-tuhoutuvia mittauksia, mutta tarkkuus riippuu menetelmästä, kalibroinnista ja käyttöolosuhteista.