korroosionkestävillä

Korroosionkestävyys tarkoittaa materiaalin kykyä vastustaa korroosiota, eli ympäristön hapettumista ja siihen liittyvää vaurixtamista. Termiä korroosionkestävillä käytetään kuvaamaan tuotteita, rakenteita tai pinnoitteita, jotka on suunniteltu kestämään haitallisia ympäristötekijöitä kuten kosteutta, suolavettä, happoja tai emäksiä. Sanaa käytetään usein adjektiivina ilmauksissa kuten korroosionkestävillä pinnoitteilla tai korroosionkestävillä materiaaleilla.

Korroosionkestävyyteen vaikuttavat sekä materiaali- että ympäristötekijät. Metalliseoksien koostumus, erityisesti kromin, jodin, molydeenin ja muiden lisäaineiden määrä, sekä passivaatio- ja oksidikerrosten muodostuminen ovat keskeisiä tekijöitä. Suojapinnoitteet, kuten maalit, polymeeripinnoitteet tai galvanointi, sekä anodinen ja katodinen suojelu voivat parantaa kestävyyttä. Lisäksi suunnittelussa on huomioitava galvaaninen korroosio, käyttöympäristö sekä lämpötilavaihtelut.

Tunnettuja korroosionkestävyyden arvoja omaavia materiaaleja ovat ruostumaton teräs (esim. 304, 316), alumiinilaokset, titaani sekä nikkelipohjaiset superaallot. Myös korkeakestävät polymeerit ja komposiitit ovat yleisiä kemiallisissa ja meriteollisuuden sovelluksissa. Käyttötarkoitukset ulottuvat rakennuksiin, meriteollisuuteen, elintarvike- ja lääkealaan sekä offshore-sovelluksiin. Valinta riippuu ympäristöstä, kustannuksista ja mekaanisista vaatimuksista.

Korroosionkestävyyttä testataan ja valvotaan standardien mukaisesti. Esimerkkejä testeistä ovat ISO 9227 - suolahoito ja erilaiset syövyttävyyden sekä nopeuden mittaukset. Testien tulokset ohjaavat sekä materiaalivalintaa että käsittelymenetelmien, kuten passivointia tai pinnoitteita, suunnittelua.