koronamassapurkaukset

Koronamassapurkaukset (CMEs) ovat suuria purkauksia plasmaa ja magneettikenttää, jotka irtoavat auringon koronasta ja leviävät avaruuteen. Ne voivat kuljettaa huomattavan määrän plasmaa, noin 10^12–10^13 kilogrammaa, sekä vahvaa magneettikenttää, ja niiden nopeudet vaihtelevat muutamasta sadasta useisiin tuhansiin kilometreihin sekunnissa. Kun CME kohtaa Maata, sillä on mahdollisuus aiheuttaa geomagneettisia myrskyjä ja muita tilan sääilmiöitä.

Syntyminen liittyy koronamagneettisten kenttien epästabiliteettiin. CMEs syntyvät usein aktiivisilta aurinkopinnalta, jossa magnettiset kentät ovat virittyneitä ja tapahtuu magneettirekonstruktiota; ne voivat liittyä aurinkopurkauksiin (flares) ja prominenssipurkauksiin, mutta voivat esiintyä ilman vahvaa purkausta. Halo-CME-merkintä viittaa tilanteeseen, jossa purkaus näkyy suurena kehänä, joka supistuu ympäröivänä kokonaisuutena katkottaen suunnan kohti Maata.

Observointi ja rakenne: CMEs havaitaan pääasiassa avaruuspohjaisilla koronograf-laitteilla, kuten SOHO:n LASCO sekä STEREO-ohjelman instrumenteilla. Tyypillisesti CMEs noudattavat kolmen osan rakennetta: kirkas etuosa (front), tummempi varjo ja kirkas ydin, joka voi sisältää filamenttimuotoista materiaalia.

Matkustaminen ja vaikutukset: Matkustusaika Maahan riippuu nopeudesta, tyypillisesti noin yhdestä kolmesta vuorokaudesta, mutta nopeimmat CMEs voivat saapua lyhyemminkin. Earth-directed CMEs voivat synnyttää geomagneettisia myrskyjä, jotka voivat häiritä satelliitteja, radioviestintää ja sähköverkkoja sekä lisätä säteilyrasitusta avaruuslennoilla ja korkeissa latitudien lennoilla.

Seuranta ja tutkimus: tilaa säätelevät laitokset kuten NOAA:n Space Weather Prediction Center seuraavat CMEsin ilmenemistä ja niiden maasuuntautumista. Tutkimuksessa kehitetään malleja ja menetelmiä CMEsien nopeuden, suuntautumisen ja magneettikentän rakenteen parempaan ennustamiseen.