koristekivinä

Koristekivinä tarkoitetaan kiviä ja kivilajeja, joita käytetään ensisijaisesti esteettisiin tarkoituksiin rakennus-, piha- ja sisustuskontekstissa. Niiden käyttö perustuu ulkonäköön, väriin, pintakuvioon ja kestävyyteen, ei niinkään rakenteelliseen kantokykyyn. Koristekivet voivat olla luonnonkiviä tai ihmisen muokkaamia materiaaleja, ja ne tarjovat erilaisia ilmeitä pintakäsittelyn, kosteuden sieto- ja värivaihteluiden mukaan.

Yleisimmät luonnonkivet ovat graniitti, marmori, kalkkikivi, liuske, hiekkakivi, basaltti ja travertiiini. Näillä on eroja kovuudessa, kulutuskestävyydessä ja reagoinnissa kemikaaleihin. Esimerkiksi graniitti ja liuske voivat olla melko kestäviä ulkokäytössä, kun taas marmorille tyypilliset tahrat ja syöpyminen voivat olla helpommin havaittavissa. Pintakäsittelyt vaihtelevat kiillotuksesta, honeeraukseen ja sileästä tärpätin hidas, jolloin lopputulos vaikuttaa sekä ilmeeseen että käytännöllisyyteen.

Käyttökohteita ovat puutarhat ja pihat, polut ja reunukset, kiviraidat ja kivimuurit sekä sisätilojen lattiat, välit ja koristevasteiset pinnat. Vesielementtien yhteydessä koristekivet voivat toimia sekä estetiikan että vedenohjauksen osana. Kiillotetut pinnat antavat heijastavan ilmeen, kun taas karheammat pinnat voivat olla käytännöllisempiä liukkauden vähentämiseksi.

Asennus ja huolto huomioivat materiaalin ominaisuudet: vesi- ja tiivistämistarpeet, puhdistusohjeet sekä mahdolliset suojakäsittelyt. Joidenkin kivien säännöllinen tiivistäminen voi pidentää käyttöikää, ja ulkokäytössä pakkas-sähköiset vaikutukset on otettava huomioon. Louhinnan ja tuotteen epäorgaaniset ympäristövaikutukset voivat vaikuttaa hankinnoissa valintoihin.