koristekerros

Koristekerros on pohjamateriaalin päälle asennettu visuaalisesti erottuva kerros, jonka tarkoituksena on parantaa ulkonäköä, ilmentää rakennus- tai esinetyyliä tai jäljitellä toista materiaalia. Kerros on yleisesti ottaen esteettinen ja sitä ei käytetä pääasiallisena kantavana rakenneseikkana. Koristekerros voi olla ohut tai paksumpi riippuen sovelluksesta ja voi koostua maalista, lakasta, sävytetystä viimeistelystä, kalvosta, viilusta, laminaatista, kipsi- tai stuccopinnasta sekä lasituksesta tai emalista.

Sovelluskohteita on laajalti: arkkitehtuurissa koristekerrokset voivat olla julkisivujen stukkopintoja, maalausta, laatoitusta tai yksinkertaisia ornamentteja; huonekaluteollisuudessa ne ilmenevät viilu- tai laminaattipinnoitteina; keramiikassa ja posliinissa käytetään lasitusta ja emalia; metallipinnoilla voidaan käyttää koristeellisia lakkoja tai puhdetyökaluja.

Materiaalit ja menetelmät ovat monimuotoisia. Yleisimmät ovat maali tai lakka sekä lasitus (emali) pintoihin, viilu- ja laminaattiviimistelyt sekä erilaiset kipsi- ja stuccokerrokset. Pintojen valmistelulla, kuten hiovilla, puhdistuksella ja tartuntapohjan varmistuksella, on suuri merkitys. Valitut materiaalit vaikuttavat kestävyyteen, värin sävyyn, UV-suojaukseen ja huoltotarpeisiin.

Ominaisuudet ja huomioitavat seikat vaihtelevat käyttökohteen mukaan. Piirteitä ovat tarttuvuus ja yhteensopivuus pohjamateriaalin kanssa, kestävyyttä sään vaihteluille, kulutukselle ja kosteudelle sekä helppo ylläpito. Joissakin tapauksissa koristekerros voidaan poistaa ja korvata tai päivittää ilman suuria muokkauksia pohjamateriaaliin.

Koristekerros lisää sekä arkkitehtonista että esteettistä arvoa ja voi olla tärkeä osa kokonaisilmettä. Sen suunnittelussa painotetaan sekä visuaalista vaikutusta että pitkäaikaista käyttötarkoitusta.