koristekeramiikkaan

Koristekeramiikka on keramiikan ala, jossa keskeinen tavoite on estetiikka ja koristeellisuus. Se kattaa sekä kolmiulotteiset veistokset että pyöreiden esineiden pinnan koristelemisen, kuten maalaukset, relieffit, mosaiikit ja arkkitehtoniset kappaleet. Koristekeramiikka voi olla sekä erillisobjekteja että osia suuremmissa tilakokonaisuuksissa, ja sen tekniikat sekä tyylit vaihtelevat kulttuurista ja aikakaudesta riippuen.

Historia ulottuu antiikin ja keskiajan esimerkeistä nykytaiteeseen. Kiinalainen porcelaiini, persialaiset ja islamilaiset kaakelit sekä kreikkalaiset ja roomalaiset maalatut esineet ovat varhaisia esimerkkejä. Euroopassa majolika- ja maiolica-tyyppinen tin-lasitus sekä renessanssin ornamentaalisuus korostivat koristeellisuutta. 19. ja 20. vuosisadalla syntyi moderni keramiikka, jossa perinteisiä koristeellisia muotoja tarkasteltiin uudella ilmaisulla. Nykyisin koristekeramiikka on sekä käsityötä että taide- ja designtaidetta.

Tekniikat ja materiaalit: Pääraaka-aineet ovat savi, kaoliini ja lasitteiset päällysteet. Koristelu toteutetaan esimerkiksi slip-dekoroinnilla, sgraffitolla, underglaze- ja overglaze-maalaustekniikoilla sekä erilaisilla lasituksilla. Esimerkkejä tyyleistä ovat majolika/maiolica, celadon ja raku. Digitaaliset suunnittelumenetelmät sekä 3D-tulostus ovat nykyisin myös käytössä joidenkin koristekeramiikan tuotannossa.

Nykytilanteessa koristekeramiikka yhdistää taide- ja käsityöperinteet sekä designin. Taidegalleriat, keramiikkastudiot ja museoiden kokoelmat ovat keskeisiä esittäjiä, ja kansainvälinen yhteisö jakaa tekniikoita sekä teoksia eri maiden välillä. Koulutus- ja työpajatoiminta tukee sekä ammatillista että amatöörin kehitystä.