koordinointiyhdisteistä

Koordinointiyhdisteet, tunnetaan myös kompleksiyhdisteinä, ovat kemiallisia yhdisteitä, joissa keskusatomi tai -ioni, tyypillisesti metalli, on sitoutunut useisiin molekyyleihin tai ioneihin, joita kutsutaan ligandeiksi. Ligandit luovuttavat elektroneja keskusatomille muodostaen koordinaatiokovallenttisen sidoksen. Koordinointiyhdisteet ovat keskeisiä monissa kemiallisissa ja biologisissa prosesseissa.

Koordinointiluku kuvaa keskusatomiin sitoutuneiden ligandien määrää. Se vaihtelee yleensä kahdesta kahteentoista. Koordinointiyhdisteiden rakenne riippuu keskusatomin luonteesta, ligandien koosta ja tyypistä sekä keskusatomin ja ligandien välisistä vuorovaikutuksista. Yleisiä koordinointigeometrioita ovat oktaedrinen, tetraedrinen ja neliöplanari.

Koordinointiyhdisteillä on laaja käyttöalue. Niitä käytetään katalyytteinä kemianteollisuudessa, esimerkiksi polymeerien valmistuksessa ja orgaanisessa synteesissä. Ne ovat myös tärkeitä biologisissa järjestelmissä, kuten hemoglobiinissa, jossa rauta on sitoutunut porfyriiniligandiin hapen kuljetuksen mahdollistamiseksi. Muita esimerkkejä ovat entsyymien aktiiviset kohdat ja DNA:n rakenne.

Lisäksi koordinointiyhdisteitä käytetään lääketieteessä esimerkiksi kuvantamismenetelmissä ja syöpähoidoissa. Niitä hyödynnetään myös analyyttisessä kemiassa metalli-ionien tunnistamisessa ja määrittämisessä sekä materiaalitieteessä uusien ominaisuuksien omaavien materiaalien kehittämisessä. Koordinointikemia on siten merkittävä ja monipuolinen osa kemian alaa.