koordinointikompleksin

Koordinointikompleksi on yhdiste, jossa keskusmetalli-ioni tai -atomi on sitoutunut ligandeihin koordinaatiosidosten kautta. Ligandi on molekyyli tai ioni, joka luovuttaa elektroniparin metallille. Kompleksin kokonaisvaraus määräytyy metallin varauksen sekä ligandeista muodostuvien sidosten mukaan. Koordinaatioyksikkö kuvaa ligandeista metalliin muodostuvien sidosyhteyksien lukumäärää. Tyypillisiä ovat 4- ja 6-koordinaatioiset kompleksit, joita vastaavat tetraedraalinen ja oktaedraalinen geometria; joissain tapauksissa esiintyy myös muita muotoja, kuten neliöteräinen geometria (square planar).

Ligandidit voidaan luokitella yksittäissidos- eli monodentaalisiksi sekä useammasta sidoksesta koostuviksi (chelatoivat ligandidit). Chelatoivat ligandidit muodostavat useita sidoksia saman ligandin kanssa, mikä lisää kompleksin stabiilisuutta. Tämä chelaatio-efekti selittää osaltaan sen, miksi monien teollisten ja biologisten järjestelmien koordinatio-kompleksit ovat pysyviä.

Wernerin teorian mukaan kompleksissa on ensisijaisia sidoksia (päävalenssi) ja toissijaisia sidoksia (toissijainen valenssi), joiden järjestäytyminen määrittelee rakenteen. Elektronilaskennassa 18-elektronin sääntö on hyödyllinen ohjenuora monien metallikompleksien reaktiivisuuden arvioinnissa. Koordinointikompleksit ovat keskeisiä katalyysissä, bioinorgaanisissa prosesseissa (esimerkiksi hemoproteiineissa) sekä lääketieteessä (cisplatiini ja sen kaltaiset lääkevalmisteet). Väri ja spektroskopiset ominaisuudet johtuvat usein d-d-siirtymistä tai MLCT-siirroista.