koordinointikomplekseihin

Koordinointikompleksit, jotka tunnetaan myös nimellä metallikompleksit tai kompleksiyhdisteet, ovat kemiallisia yhdisteitä, joissa keskusmetalli-ioni tai -atomi on sitoutunut useisiin molekyyleihin tai ioneihin, joita kutsutaan ligandeiksi. Ligandit luovuttavat elektroneja keskusatomille muodostaen koordinaatiosidoksen. Koordinointikompleksit ovat yleisiä ja niillä on monenlaisia sovelluksia.

Ligandit voivat olla neutraaleja molekyylejä, kuten vettä (H₂O), ammoniakkia (NH₃) tai hiilimonoksidia (CO), tai ne voivat olla varautuneita ioneja, kuten kloridi (Cl⁻), syanidi (CN⁻) tai hydroksidi (OH⁻). Ligandien lukumäärä keskusatomin ympärillä on nimeltään koordinaatioluku, ja se vaihtelee tyypillisesti 2:sta 12:een. Yleisimmät koordinaatioluvut ovat 4 ja 6.

Koordinointikompleksien rakenne ja ominaisuudet riippuvat keskusatomista, ligandeista ja niiden koordinaatioluvusta. Monet koordinointikompleksit ovat värillisiä, mikä johtuu elektronien siirtymisestä ligandeista keskusatomiin tai sen sisällä. Tämä ominaisuus tekee niistä hyödyllisiä esimerkiksi väriaineina ja katalyytteinä. Monet biokemiallisesti tärkeät molekyylit, kuten hemoglobiini ja klorofylli, ovat koordinointikomplekseja.

Koordinointikomplekseilla on laaja kirjo sovelluksia teollisuudessa ja tutkimuksessa. Niitä käytetään katalyytteinä kemiallisissa reaktioissa, metallien erottamisessa ja puhdistamisessa, lääkkeissä ja kuvantamisaineissa. Niiden kyky sitoa ja vapauttaa metalli-ioneja tekee niistä tärkeitä myös ympäristötekniikassa, esimerkiksi raskasmetallien poistamisessa jätevedestä.