kontrastaineet

Kontrastaineet ovat kuvantamisessa käytettäviä aineita, joiden tarkoituksena on parantaa kudosten ja rakenteiden näkyvyyttä sekä erottuvuutta. Niitä hyödynnetään erityisesti röntgen- ja CT-kuvauksessa, magneettitutkimuksessa (MRI) sekä ultraäänikuvauksessa. Eri kuvantamismenetelmille on omat kontrastaineensa, ja niitä käytetään joko suonensisäisesti, suun kautta, suun kautta annostelulla, intraarteriaalisesti tai suonettomasti paikallisesti.

Röntgen- ja CT-kuvauksessa yleisimpiä ovat iodoidut kontrastit. Ne voivat olla ionisia tai ei-ionisia sekä matala- tai normaalipitoisuuksisia. Iodoidut kontrastit parantavat verisuonien ja elinten sisäisiä rakenteita näkyviksi. Suun kautta annosteltavat aineet käytetään usein ruuansulatuskanavan tutkimuksissa, kuten ruokatorven tai suoliston kuvauksissa. Yleisiä sivuvaikutuksia ovat lievä kuuma tunne, maku- tai pahoinvointi-ilmiöt; vakavat allergiset reaktiot ovat harvinaisia mutta mahdollisia. Munuaispotilailla iodoidit voivat lisätä munuaisvaurion riskiä, mikä vaatii asianmukaisia ennakkotutkimuksia ja nesteytystä.

MRI:ssa käytetään gadoloniumpohjaisia kontrasteja, jotka parantavat kudosten ja patologisten tilojen erottuvuutta magneettikentässä. Tutkimuksissa on kiinnitetty huomiota nefrogeneettisen systeemisen fibroosin (NFS) riski munuaisten toiminnaltaan heikentyneillä potilailla sekä mahdolliseen gadoliniumjäämään aivoihin toistuvan käytön yhteydessä. Ultrassuunnassa voi käyttää mikrobubble-kontrastia, joka tehostaa verenkierron ja solujen kuvantamista sekä Doppeli-toimintoja.

Käyttöä säätelevät radiologian suositukset ja potilaan terveydentila. Kontrastaineiden valinta perustuu kuvantamistutkimuksen tavoitteisiin sekä potilaan allergia- ja munuaisriskien arvioon.