konsonanteihin

Konsonanteihin on suomen kielen kieliopillinen muoto, joka muodostuu sanasta konsonantti (consonant) sekä illatiivin monikon päätteestä -iin. Konsonantti tarkoittaa äännettä, jonka luonteen vuoksi se ei ole vokaali. Illatiivin monikko konsonanteihin tarkoittaa “kohti konsonantteja” tai “konsonantteihin” ja sitä käytetään, kun puhutaan kohdistumisesta tai siirtymisestä johonkin konsonanttiryhmään.

Käytännössä konsonanteihin esiintyy pääasiassa kielitieteellisissä ja opettavaisissa yhteyksissä, joissa kuvataan joukko konsonantteja yksikkö- tai ryhmämuodossa. Suomen kielessä illatiivisen monikon muodostus osoittaa sekä lukumäärän että sijaintikohteen, ja se ilmentää vokaaliharmoniaa sekä mahdollisia kantamuotojen muunnoksia, joita monikkomuotojen kanssa esiintyy. Käytännössä sana voi siten esiintyä tutkimuksissa ja opetuksessa, kun keskustellaan konsonanttien ryhmästä ja siihen kohdistuvista ilmiöistä.

Esimerkkejä käyttöyhteyksistä:

- Tutkimuksessa tarkastellaan konsonanteihin kohdistuvia äänneteoreettisia muutoksia.

- Lauseessa viitataan konsonanteihin liittyviin ääntämyksen ilmiöihin.

Katso myös:

- konsonantti

- äänne

- illatiivi (kieliopillinen case)

- fonologia

Konsonanteihin toimii käytännön esimerkkinä siitä, miten suomen kielen illatiivin monikko muodostuu ja miten sitä käytetään kuvaamaan kohteena olevaa konsonanttiryhmää.