konformaatioeroista

Konformaatioeroista käsittelee kemian termi, jolla tarkoitetaan molekyylin erimuotoja, jotka syntyvät rotaatiosta yksinkertaisten sidosrakenteiden ympäri. Konformaatioerot kuvaavat samaa molekyyliä eri tiloissa; niihin ei sisälly sidoskatkeamia tai uudelleen muodostumista, joten muutos konformaatioiden välillä on usein mahdollista ilman kemiallista muutosprosessia. Näin ollen ne eroavat konfiguratiivisista isomeereista, joissa sidokset tai atomien järjestys muuttuvat pysyvästi.

Perusperiaate on, että konformaatioerot syntyvät sigma-sidosten kiertymisestä. Eri konformaatiot voivat olla erisuuruisia energian suhteen: matalan energian konformaatiot ovat yleisempiä ja stabiileja, kun taas korkeammalla energiatasolla olevia konformaatiota esiintyy harvemmin. Muutos yhdestä konformaatiosta toiseen vaatii ylittää energiabaari, jonka suuruus riippuu steriikasta ja torsionaalisista voimista sekä mahdollisista vuorovaikutuksista molekyylin sisällä.

Yleisimmät esimerkit löytyvät yksinkertaisista hiiliketjuista, joissa kiertymä tuottaa erilaisia konformaatiota kuten staggered- ja eclipsed-tyylin asentoja. Monimutkaisemmissa molekyyleissä konformaatioerot voivat vaikuttaa tilaan, reaktiivisuuteen ja sitoutumiseen biologisiin kohteisiin. Konformaation havainnointi ja ymmärtäminen voidaan toteuttaa sekä kokeellisesti teknikkain kuten NMR- ja X-ray-datasin avulla että laskennallisesti potentiaalisen energiapinnan ja dihedralivaarojen tarkastelulla. Newman-projektiot tarjoavat visuaalisen keinon dihedralikulmien arviointiin.

Merkitys: konformaatioerot vaikuttavat ominaisuuksiin, kuten reagointiin, fysikaalisiin ominaisuuksiin sekä biologiseen toimintaan, joten ne ovat keskeisiä sekä synteesissä että farmakologiassa.