konfiguraatioisomeereistä

Konfiguraatioisomeerejä kutsutaan stereoisomeereiksi, jotka eroavat toisistaan atomien tai ryhmien paikan suhteen avaruudessa, mutta joilla on sama atomien yhteysjärjestys. Näitä isomeerejä ei voida muuttaa toisikseen ilman kemiallisten sidosten murtumista. Konfiguraatioisomeerit jaetaan pääasiassa kahteen pääluokkaan: *cis-trans*-isomeerit ja optiset isomeerit.

*Cis-trans*-isomeerit esiintyvät yleensä epätyydyttymissä yhdisteissä, kuten alkeneissa tai sykloalkaneissa, joissa on kaksoissidos tai renkaassa kiinteä geometria. Esimerkiksi *cis*-2-buteenin ja *trans*-2-buteenin molekyyleissä metyyliryhmät sijaitsevat kaksoissidoksen eri puolilla. *Cis*-isomeerissa ryhmät ovat samalla puolella, kun taas *trans*-isomeerissa ne ovat vastakkaisilla puolilla. Tämän vuoksi isomeerit voivat osoittaa erilaisia fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia, kuten eri sulamispisteitä tai liukoisuutta.

Optiset isomeerit, eli enantiomeerit, syntyvät, kun molekyylissä on kiraalinen hiiliatomi, joka on sidottu neljään eri ryhmään. Tällöin molekyyli voi olla kätisyysparina, jotka ovat toistensa peilikuvia. Esimerkiksi L- ja D-glukoosi ovat optisia isomeerejä, jotka kääntävät polarisoitua valoa eri suuntiin. Optiset isomeerit ovat tärkeitä biologisissa prosesseissa, sillä elävä luonto tunnistaa usein vain yhden enantiomeerin, kuten esimerkiksi vain L-aminohapot proteiineissa.

Konfiguraatioisomeerien erottaminen ja tunnistaminen on tärkeää lääketieteessä, kemianteollisuudessa ja muissa aloilla, joissa stereokemia vaikuttaa yhdisteiden toimintaan ja ominaisuuksiin.