kondensaatiopolmerointiin

Kondensaatiopolymeerointi, eli polymerointi kondensaatioreaktiolla, on kemiallinen prosessi, jossa monomeerit (pienet molekyylit) reagoivat keskenään muodostaen polymeeriketjuja. Tässä prosessissa jokaisen monomeeriyksikön välille muodostuu uusi kovalenttinen sidos ja samalla vapautuu pienimolekyylinen sivutuote, kuten vesi, metanoli tai suolahappo. Tämä on keskeinen ero additiopolymeerointiin, jossa monomeerit liittyvät toisiinsa suoraan ilman sivutuotteen muodostumista.

Kondensaatiopolymeerejä tunnetaan myös nimellä polymeerit, joissa on pienimolekyylin poistumista. Tämän prosessin yleisimpiä esimerkkejä ovat polyesterien, polyamidien (kuten nailonin) ja polykarbonaattien valmistus. Esimerkiksi polyesterin muodostumisessa dikarboksyylihappo reagoi diolin kanssa, jolloin muodostuu esterisidos ja vesi poistuu.

Reaktionopeus kondensaatiopolymeerointiprosesseissa riippuu monista tekijöistä, kuten monomeerien reaktiivisuudesta, lämpötilasta ja katalyyttien läsnäolosta. Usein nämä reaktiot vaativat korkeampia lämpötiloja ja tarkkaa stoikiometristä tasapainoa monomeerien välillä optimaalisen molekyylipainon saavuttamiseksi. Kondensaatiopolymeerit ovat laajalti käytettyjä monissa sovelluksissa niiden kestävien ja monipuolisten ominaisuuksien vuoksi.