kompuuttoröntgen

Kompuuttoröntgen on Suomessa yleisesti käytetty nimitys tietokonetomografialle (CT), joka on lääketieteellinen kuvantamismenetelmä. Siinä potilas altistuu röntgensäteille, ja CT-laite pyörii potilaan ympäri keräten useita kuvapisteitä. Näiden kerättyjen datojen perusteella tietokone rekonstroi lävistäjämäisiä tai kolmiulotteisia kuvia kehon rakenteista.

Periaatteessa CT käyttää useita X-säteen kehittyneitä säteilytukia ja suodattimia sekä nopeasti liikkuvaa potilassidettä tai sopeutuvaa pöytää. Nykyisin yleisin tekniikka on monisäde-CT (MDCT), joka tuottaa korkearesoluutioisia kuvia nopealla kuva-ajalla. Kuvien rekonstruoinnissa käytetään matemaattisia algoritmeja, kuten suodatettua takaisinprojektiota ja jonkin verran iteratiivisia menetelmiä, mikä mahdollistaa yksittäisten kerrosten ja kolmiulotteisten kuvien muodostamisen.

Käyttökohteet vaihtelevat neurologisista ja ortopedisista tutkimuksista sisäelinten kuvauksiin. Yleisimmät indikaatiot ovat pään, aivo-selkäkanavan, keuhkojen, sydämen ja vatsaontelon sairauksujen arviointi sekä traumakuvaukset. CT voi hyödyntää kontrastiainetta ioaineita verenkiertokohteiden ja elinten kontrastin parantamiseen.

Turvallisuus ja riskit painottuvat säteilyannokseen sekä mahdolliseen kontrastiainetta aiheutuviin reaktioihin. Säteilyä pyritään rajoittamaan ALARA-periaatteen mukaisesti. Kontrastia käytettäessä arvioidaan munuaisfunktiota ja allergiariskiä. CT:n edut ovat nopeus, suurta tarkkuutta vaativien rakenteiden havaitseminen sekä kolmiulotteinen visualisointi, mutta rajoitteina ovat säteilyaltistus ja mahdolliset tekniset artefaktit esimerkiksi liikuttamisesta tai metallisista korjauksista.

Historiallisesti CT-teknologia kehitettiin 1960–70-luvuilla Godfrey Hounsfieldin ja Allan Cormackin työn tuloksena, mikä johti nykyaikaisen CT-skannauksen syntyyn. Nykyään CT on kiinteä osa potilaan kuvantamispotentiaalia monilla erikoisaloilla.