kolmoissidoksissa

Kolmoissidoksissa tarkoitetaan kemiallista sidosta kahden atomin välillä, jossa kolme elektroniparia jaetaan näiden välillä. Sidos koostuu yhdestä sigma-sidoksesta ja kahdesta pi-sidoksesta. Kolmoissidos syntyy yleensä sp-hybridisaation tuloksena, mikä johtaa lineaariseen (tai lähes lineaariseen) molekyylirakenteeseen.

Yleisimmät esimerkit ovat alkyynit (esim. etyyni, C2H2, sekä muut R-C≡C-R'), nitrilit (R-C≡N) sekä diatomiset molekyylit kuten N2. Kolmoissidokset ovat lyhyempiä ja vahvempia kuin yksinkertaiset tai kaksoissidokset. Esimerkiksi C≡C-sidos on pituudeltaan noin 1,20 Å ja N≡N noin 1,10 Å, ja sidosenergian arvo vaihtelee noin 800–950 kJ/mol riippuen sidoksen tyypistä.

Reaktiivisuus: kolmoissidokset ovat tyypillisesti reaktiivisia lisäysreaktioissa. Niitä voidaan hydra- tai halogenoit sekä hydrataatioon ja muihin lisäysreaktioihin. Terminaaliset alkynit hydratoituvat usein karbonyliyhdisteiksi (aldehydeihin tai ketoneihin) riippuen substituenttien rakenteesta.

Sovellukset: kolmoissidos on keskeinen käsite orgaanisessa synteesissä, esimerkiksi alkyynien käyttämisessä rakennuspalikoina monimutkaisempien yhdisteiden valmistuksessa sekä teollisissa prosesseissa, kuten kumien ja viestien kemiallisessa valmistuksessa. Kolmoissidoksilla on myös tärkeä rooli materiaalikehyksissä ja biokemiallisissa järjestelmissä.