kollektorivirtana

Kollektorivirtana (I_C) on bipolaarisen transistorin BJT kollektorin kautta kulkeva sähkövirta. Se mittaa virran määrää, joka kulkee kollektorista emitteriin, kun transistorissa on oikeanlainen jännite-tilanne emitterin ja kollektorin välillä sekä base-virta säätelee konduktiivisuutta.

Aktiivisessa toimintatilassa kollektorivirta I_C on suurelta osin riippuvainen basevirrasta I_B: I_C ≈ β I_B, jossa β on transistoriin liittyvä virtagaina (tyypillisesti muutamasta kymmenestä jopa yli kahdensadankin). Emittorivirta I_E on I_E = I_B + I_C, ja I_C ≈ α I_E, jossa α ≈ β/(β+1).

Käytännössä DC-säätötilanteessa I_C määräytyy sekä syötön base-virran että liitäntöjen kuormituksen mukaan. Kun transistorin kollektorijännite V_CE on riittävän suuri, I_C noudattaa aktiivista aluetta ja seuraa I_C ≈ β I_B. Kun V_CE putoaa määrätylle arvolle, transistorisuhteet siirtyvät saturaatioon ja I_C:a rajoittaa lähde- tai kuormitus: I_C(sat) ≈ (V_CC - V_CE(sat)) / R_C. Näin I_C voi olla riippuvainen sekä I_B:stä että silmukassa olevasta RC-lähetinjännitteestä.

Kollektorivirtana on keskeinen parametri transistorin vahvistuksessa ja kytkennäissä: siihen perustuvat sekä signaalin vahvistus että kytkentätilat. Eri transistorit ja piirilevyt antavat erilaisia β-arvoja ja soveltuvat erilaisiin tiloihin. Termiä käytetään yleisesti I_C symbolina ja sen mittayksikkö on ampeeri (A). Eri konfiguraatioissa, kuten NPN- tai PNP-transistoreissa, virran suunta on konventionaalisessa mielessä erisuuntainen.