kitaravahvistimissa

Kitaravahvistimet, usein kutsutaan yksinkertaisesti vahvistimiksi, ovat elektronisia laitteita, jotka vahvistavat sähkökitaran signaalia riittävän voimakkaaksi kaiuttimien toistettavaksi. Ilman vahvistinta sähkökitaran ääni on erittäin hiljainen. Vahvistimet ovat olennainen osa sähkökitaran äänentoistojärjestelmää, ja niiden valinta ja käyttö vaikuttavat merkittävästi lopulliseen soundiin.

Yleisimmät kitaravahvistintyypit ovat putkivahvistimet ja transistorivahvistimet. Putkivahvistimet käyttävät tyhjiöputkia signaalin vahvistamiseen, ja ne ovat tunnettuja lämpimästä ja dynaamisesta äänestään, jota monet kitaristit arvostavat. Ne voivat myös tuottaa miellyttävää säröä (overdrive) korkeammilla äänenvoimakkuuksilla. Transistorivahvistimet, tunnetaan myös nimellä solid-state-vahvistimet, käyttävät puolijohdekomponentteja. Ne ovat yleensä edullisempia, kevyempiä ja kestävämpiä kuin putkivahvistimet, ja tarjoavat usein monipuolisia ominaisuuksia ja tasaisen äänenlaadun. Viime vuosina digitaaliset vahvistimet, jotka käyttävät prosessointia erilaisten äänien ja efektien mallintamiseen, ovat myös kasvattaneet suosiotaan.

Kitaravahvistimet sisältävät yleensä etuasteen (preamp) ja päätevahvistimen (power amp). Etuasteen tehtävänä on muokata ja vahvistaa kitaran heikkoa signaalia enemmän käsiteltävään tasoon, ja siinä sijaitsevat usein äänenvoimakkuuden, basson, keski- ja diskanttisäätimet sekä mahdolliset gain-säätimet, jotka vaikuttavat särön määrään. Päätevahvistin kasvattaa signaalin voimakkuuden riittäväksi kaiuttimien ajamiseen. Monissa vahvistimissa on myös sisäänrakennettuja efektejä, kuten kaikua (reverb) tai tremoloa. Vahvistimen kaiuttimen valinta on myös tärkeää, sillä eri kaiuttimet tuottavat erilaisia äänellisiä ominaisuuksia.