kirjoituskäytännöstä

Kirjoituskäytäntö tarkoittaa yleisiä periaatteita ja ohjeita, joiden mukaan tekstejä suunnitellaan, kirjoitetaan ja julkaistaan. Se kattaa oikeinkirjoituksen, typografian, kappale- ja otsikointikäytännöt sekä lähdeviitteiden ja lähteiden käytön tavat. Kirjoituskäytännön tavoitteena on varmistaa selkeys, yhdenmukaisuus ja luotettavuus sekä helpottaa sekä kirjoittajan että lukijan työtä.

Käytännöt voivat vaihdella aloittain ja organisaatiokohtaisesti. Journalismi, akateeminen kirjoittaminen, julkishallinnon asiakirjat sekä verkkosisällöt noudattavat usein omia tyyliohjeitaan. Kansalliset kieli- ja julkaisutottumukset sekä alakohtaiset sovellukset vaikuttavat muun muassa lähdeviitteiden, numeroinnin ja kuvatekstien käsittelyyn.

Keskeiset osa-alueet kirjoituskäytännössä ovat oikeinkirjoitus, välimerkkien käyttö, sanavalinnat ja lauserakenne, otsikointi ja kappalejaot, numerointi ja abreviointi sekä lähdeviitteet ja bibliografia. Lisäksi mukaan voi kuulua verkkosisällön saavutettavuuden periaatteet, tiedon hallinta, tallennusmuodot sekä tiedon uudelleenkäyttö ja metatiedot.

Yleisimpiä kirjoituskäytäntöjen lähteitä ovat organisaatioiden omat tyylikirjat, julkaisuoppaat sekä kansalliset tai alakohtaiset suositukset. Käytännössä kirjoittaja viittaa valitsemaansa ohjeistukseen ja pitää sen yhdenmukaisena koko tekstin ajan. Hyvä käytäntö on dokumentoida valinnat ja noudattaa johdonmukaisuutta.

Kirjoituskäytäntöjä päivitetään jatkuvasti teknologian ja yleisen kielen kehityksen mukana, joten säännöllinen tarkistaminen ja palaute on tärkeää.