kirjanpitomenetelmiä

Kirjanpitomenetelmät ovat niitä periaatteita ja käytäntöjä, joiden mukaan taloudelliset tapahtumat kirjataan ja tilinpäätös laaditaan. Ne määrittävät, mitä kirjataan ja milloin sekä miten erät esitetään tuloslaskelmassa ja taseessa. Suomessa kirjanpitomenetelmät määräytyvät lainsäädännön ja sovellettavien standardien mukaan, ja yritykset voivat valita eri perusmenetelmiä riippuen koosta, toimialasta ja tilinpäätöksen tarkoituksesta.

Yleisesti käytettyjä kirjanpitoperusteita ovat rahaperusteinen kirjanpito (cash basis) ja kertyminen periaatteena (accrual basis). Suurin osa yrityksistä soveltaa accrual-kirjanpitoa, jolloin tulot ja menot kirjataan syntymishetkellä riippumatta maksujen ajankohdasta. Rahaperusteinen kirjanpito voi olla vaihtoehto pienille yrityksille, jotka haluavat seurata rahavirtoja tarkemmin, mutta tilinpäätöksen vertailtavuus voi olla rajoitettu.

Varaston arvostusmenetelmät vaikuttavat tilinpäätökseen ja tulokseen. Yleisimmät menetelmät ovat FIFO (ensimmäinen sisään, ensimmäinen ulos) sekä painotettu keskiarvo. LIFO:n käyttöä rajoittavat yleisesti sovellettavat standardit, kuten IFRS, mikä vaikuttaa sen sovellettavuuteen eri maissa.

Poistomenetelmät määrittelevät, miten hyödykkeiden arvoa jaksotetaan tuloslaskelmaan. Yleisimmät vaihtoehdot ovat lineaarinen poisto ja nopeutettu poistomenetelmä (esimerkiksi kaksinkertainen jäännöshidastuminen). Poistojen valinta heijastaa käyttöikää ja taloudellista kulumista.

Konsernitasolla tilinpäätöksen laadintamenetelmät voivat sisältää hankintamenetelmää (acquisition method) konsernitilinpäätöksen laatimisessa. Tulojen ja menojen tunnistus sekä muutosmääräykset noudattavat sovellettavia standardeja, mikä vaikuttaa tulokseen, taseeseen ja vertailtavuuteen. Kirjanpitomenetelmien valinnat ja niiden muutos on dokumentoitava ja perusteltava tilinpäätöksessä.