kirjalähteiden

Kirjalähteet ovat kirjoitettua aineistoa, jota käytetään tutkimuksessa todisteena ja lähdeaineistona. Ne jaetaan ensisijaisiin (primaarisiin) ja toissijaisiin (sekundaarisiin) lähteisiin. Ensisijaiset kirjalähteet ovat itse ilmiötä kuvaavia dokumentteja, kuten valtio- ja oikeudelliset asiakirjat, hallinnon pöytäkirjat, kirjeet, päiväkirjat, rekisterit sekä kaupankäyntiä koskevat asiakirjat. Toissijaiset lähteet tulkitsevat ensisijaisia lähteitä, esimerkiksi historiankirjoitus, tutkimusartikkelit ja monografiat.

Lähteiden kriittinen tarkastelu kuuluu tutkimukseen: on pohdittava lähteen alkuperää, kontekstia, kieltä, tarkoitusta ja mahdollista puolueellisuutta. Myös saatavuus ja toimitettujen lähdelainojen laatu vaikuttavat luotettavuuteen. Digitaaliset kokoelmat parantavat löydettävyyttä, mutta vaativat edelleen kriittistä tulkintaa.

Käytössä kirjalähteet merkitään viittein ja koostetaan lähdeluetteloon. Viitteiden ja lähdeluettelon asianmukainen laadinta mahdollistaa tulosten todistettavuuden ja uuden tiedon rakentamisen. Kirjalähteet ovat keskeinen osa monia tieteenaloja, erityisesti historiaa, yhteiskuntatieteitä ja humanistisia tieteitä. Ne tarjoavat sekä suoria todisteita että taustatukea teorioiden kehittämiselle.