kiintymyshäiriönä

Kiintymyshäiriö on psykiatrinen tila, joka kehittyy yleensä lapsuudessa, kun lapsen ja hänen ensisijaisten hoitajansa välinen kiintymyssuhde on häiriintynyt tai riittämätön. Tämä voi johtua monista tekijöistä, kuten laiminlyönnistä, hylkäämisestä, fyysisestä tai emotionaalisesta väkivallasta, tai hoitajien epäjohdonmukaisuudesta ja epäluotettavuudesta. Nämä kokemukset estävät lapsen turvallisen kiintymyssuhteen muodostumista, mikä vaikuttaa negatiivisesti hänen sosiaaliseen ja emotionaaliseen kehitykseensä.

Kiintymyshäiriöitä on tyypillisesti kahdenlaisia: reaktiivinen kiintymyshäiriö (RAD) ja sosiaalinen piittaamattomuushäiriö (DSED). Reaktiiviseen kiintymyshäiriöön liittyy lapsen taipumus olla vetäytynyt, pelokas ja epäluuloinen vieraita kohtaan, vaikka hän olisi turvallisessa ympäristössä. Lapsi saattaa vältellä fyysistä kontaktia ja olla emotionaalisesti etäinen. Sosiaalinen piittaamattomuushäiriö ilmenee päinvastoin lapsen liiallisena rohkeutena ja tuttavallisuutena tuntemattomia ihmisiä kohtaan. Tällainen lapsi saattaa hakeutua helposti vieraiden seuraan ilman varovaisuutta tai kiintymystä tuttuja hoitajia kohtaan.

Diagnosointi perustuu kliiniseen arvioon, jossa tarkastellaan lapsen käyttäytymistä, vuorovaikutussuhteita ja lapsuuden kokemuksia. Hoito tähtää turvallisen ja luotettavan kiintymyssuhteen rakentamiseen lapsen ja hänen hoitajansa välille. Terapia voi sisältää vanhemmuuden ohjausta, perheterapiaa ja lapsen omien tunnesäätelytaitojen tukemista. Varhainen tunnistaminen ja interventio ovat tärkeitä lapsen pitkäaikaisen hyvinvoinnin varmistamiseksi.