kiinteälaajakaista

Kiinteälaajakaista on laajakaistapalvelu, jonka internet-yhteys toimitetaan kiinteästi rakennukseen tai kiinteistöön asti käyttäen pysyvää fyysistä yhteyttä. Yhteys on yleensä jaettu kotitalouksille tai yrityksille ja sen perusidea on, että signaali ei vaadi asiakkaan liikuttamista tai siirtymää mobiiliverkkoon. Kiinteälaajakaista eroaa mobiililaajakaistasta ennen kaikkea viimeisen kilometrin toteutuksen ja pysyvyyden kautta.

Toteutusteknologiat ja ratkaisut ovat moninaisia. Yleisimmät vaihtoehdot ovat kuituyhteydet FTTH (fiber to the home) tai FTTB (fiber to the building), kuparikaapeliin perustuva DSL (ADSL, VDSL2) sekä kaapelimediayhteydet DOCSIS-tekniikalla. Joillakin alueilla käytetään myös kiinteää langatonta ratkaisua, jolloin yhteys rakennetaan radiolinkinä tukiasemasta kiinteänä yhteytenä taloon. Nopeudet ja symmetria riippuvat teknologiasta sekä palvelun tarjonnasta.

Palvelun ominaisuuksiin kuuluvat laitteen ja yhteyden laatu. Nopeudet voivat olla esimerkiksi satasista megabittien tai useiden gigabittien luokkaan. Osa tarjouksista on symmetrisia, jolloin lataus- ja lähetysnopeudet vastaavat toisiaan, toiset epäsymmetrisiä. Palveluihin liittyy usein sopimukset, datakattoja sekä mahdollisia asennus- ja laitteistomaksuja. Asennukseen kuuluu yleensä modeemi tai optinen verkkoyhteyden päätelaite (ONT) sekä reititin.

Kiinteälaajakaista on yleinen ratkaisu sekä kotitalouksille että pienyrityksille, koska se tarjoaa vakaamman ja usein suuremman kapasiteetin kuin mobiiliverkko. Suomessa kiinteälaajakaistan tarjonta on laajaa, ja kehitys keskittyy erityisesti kuituverkon laajentamiseen ja vanhojen kupariverkkojen modernisointiin sekä kilpailun ylläpitämiseen.

---