kiinteistönmuodostamislaki

Kiinteistönmuodostamislaki on Suomen laki, joka säätelee maankäyttöä ja kiinteistöjen muodostamista. Lain tarkoituksena on varmistaa järkevä ja kestävän kehityksen mukainen maankäyttö sekä suojella luontoa ja kulttuuriympäristöä. Laki soveltuu uusien kiinteistöjen muodostamiseen, kuten tonttien jaontaan, rakennuskiinteistöjen luomiseen sekä maankäyttösuunnitelmien toteuttamiseen.

Lain keskeisiä periaatteita ovat maankäytön monipuolisuus, alueiden tasapainoinen kehittäminen sekä yhteiskunnan tarpeiden huomioiminen. Kiinteistönmuodostamislaki edellyttää, että uuden kiinteistön muodostaminen tapahtuu maankäyttö- ja rakennuslain sekä muiden säädösten mukaisesti. Lain nojalla kunnat voivat hyväksyä maankäyttösuunnitelmat, jotka ohjaavat alueiden kehittämistä.

Kiinteistönmuodostamislain mukaisesti uuden kiinteistön muodostaminen edellyttää yleensä maankäyttö- ja rakennuslautakunnan tai vastaavan elimen päätöstä. Päätöksessä arvioidaan muun muassa kiinteistön muodostamisen vaikutukset ympäristöön, liikennejärjestelyihin ja naapurikiinteistöihin. Lain tarkoituksena on myös estää maankäytön epäkohtia, kuten liiallista maankäyttöä tai ympäristön haittaamista.

Lain soveltamisalaan kuuluvat myös kiinteistöjen yhdistäminen, jako ja muutos. Esimerkiksi tonttien jako tai rakennusten purkamisen jälkeen syntyvien alueiden uudelleenjärjestelyt tulevat lakiin. Kiinteistönmuodostamislaki on osa Suomen maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuutta, ja se on tärkeä työkalu kunnan päätöksenteossa sekä kiinteistöjen hallinnassa.

Lain tarkoituksena on myös edistää kestävää kehitystä ja varmistaa, että maankäyttö toteutuu yhteiskunnan ja ympäristön kannalta järkevästi. Kiinteistönmuodostamislain mukaisesti kunnat voivat asettaa ehdotuksia ja rajoituksia kiinteistöjen muodostamiselle, kuten rakennusoikeuksien määrän tai alueiden käyttötarkoituksen suhteen.