kiinnitysperiaate

Kiinnitysperiaate kuvaa, miten esineet tai rakenteet kiinnittyvät toisiinsa tai kiinnitettään tukeen siten, että liitos kestää sille asetetut kuormat. Se kattaa suunnittelun, toteutuksen ja käytön sekä liitoksen käyttäytymisen ympäristön, kuormituksen ja ikääntymisen vaikutuksesta.

Kiinnityksiä voidaan luokitella mekaniseen kiinnitykseen, jossa osat kiinnitetään ruuveilla, pultteilla, nauloilla tai niiteillä; muoto- ja lukitusperiaatteisiin, joissa kappaleet tukevat toisiaan esimerkiksi lovien, tapin tai kartion muotojen avulla; sekä liimaus- ja hitsausmenetelmiin, joissa liitos muodostuu kemiallisella tai metallurgisella sitoutumisella. Puristus- ja jännityksen periaatteet pitävät kappaleet yhdessä puristamalla toistensa päälle tai yhdistämällä kiinnitysvoiman.

Suunnittelussa kiinnityksissä huomioidaan kuormat, lämpötilavaihtelut, tärinä sekä kemiallinen tai kosteudellinen altistuminen. Materiaalien yhteensopivuus, valmistettavuus ja huollon helppous vaikuttavat valintoihin. Liitosten suunnittelussa on tärkeää varmistaa, että kiinnitys kestää sekä käyttö- että asennusvaiheessa tapahtuvat kuormat sekä mahdolliset asennusvirheet.

Käyttökohteita ovat rakennukset, kone- ja laitevalmistus sekä elektroniikka, mutta kiinnitysperiaatteita sovelletaan lähes kaikilla tekniikan aloilla.

Turvallisuus ja standardit ohjaavat kiinnitysten toteutusta. Kansainväliset ja kansalliset standardit sekä ohjeet määrittelevät liitososien hyväksytyt kuormitusrajat, asennusmenetelmät sekä testausmenetelmät. Esimerkkejä ovat yleisesti käytetyt ISO- ja EN-standardisarjat sekä SFS-ohjeistukset. Hyvä kiinnitys suunnitellaan alusta alkaen niin, että havaitut riskit minimoidaan ja huolto voidaan suorittaa turvallisesti.