kiihtyysrajoja

Kiihtyysrajoja kuvaa enimmäiskiihtyvyyttä, jota voidaan sallia tietyssä järjestelmässä, tilanteessa tai kehon tilassa. Ne voivat perustua teknisiin kestokyvyn rajoituksiin sekä inhimillisiin tekijöihin, kuten mukavuuteen ja turvallisuuteen. Kiihtyysrajoja määritetään sekä suunnittelussa että testauksessa, ja ne voivat vaihdella kontekstin mukaan.

Yksiköinä kiihdytys ilmoitetaan yleensä metreinä sekunnissa toiseen (m/s^2); käytössä on myös g-yksikkö, jossa 1 g on noin 9,81 m/s^2. Kiihtyysrajoja arvioidaan mittauksin, simuloinnein sekä kokeellisesti, ja ne voivat koskea sekä lyhyitä huippukiihdytyksiä että pitempiä kiihtyvyyksiä. Tulkinta riippuu kohteesta: teknisestä järjestelmästä, käyttäjäryhmästä ja asetetuista turvallisuus- tai käyttömukavuusvaatimuksista.

Käyttökohteita ovat muun muassa ajoneuvojen ja lentokoneiden suunnittelu, joissa kiihdytys ja jarrutus vaikuttavat suorituskykyyn sekä matkustusmukavuuteen; viihde- ja teollisuuslaitteet kuten vuoristoradat sekä robotiikka ja avaruusteollisuus. Kiihtyysrajoja hallitaan sekä teknisin ratkaisuin (esimerkiksi rajoittamalla toimilaitteiden nopeutta) että käyttäjäkeskeisin standardein ja testimetodein.

Ihmisen kannalta kiihtyvyyksillä on sekä mekaaninen että fysiologinen vaikutus. Lyhyet, suuret kiihdytykset voivat aiheuttaa tilapäistä epämukavuutta tai huimausta, kun taas pitkään kestävä altistuminen suurille kiihtyvyysaalloille lisää vammojen riskiä. Siksi kiihdytysrajoja käsitellään turvallisuus-, suunnittelu- ja käytettävyysnäkökulmista.