kierreisyysnimisanan

Kierreisyysnimisanan on keinotekoinen käsite, jota käytetään kuvaamaan hypoteettista suomenkielistä sanaa, jonka nimeäminen tai merkitys rakentuu kiertävällä tai itse nimeävällä tavalla. Termi ei ole vakiintunut sanakirjoihin, vaan sitä käytetään lähinnä kielitieteellisissä pohdinnoissa ja sanaleikeissä havainnollistamaan monimutkaisen sanamuodon rakentumista.

Etymologia ja rakenne: Termi muodostuu osista kierreisyys (kiertopisteinen monimutkaisuus), nimi (nimi) ja sana (sana), sekä genetiivin päätteestä -n. Kyseessä on keinotekoinen yhdistelmä, joka illustratiivisesti yhdistää nimeämisen ja sanamuodon rakennetta. Todellinen morfologinen analyysi riippuu kontekstista, eikä termiä pidä lukea vakiintuneeksi ohjeeksi kielenopetukseen.

Käyttö ja konteksti: Kierreisyysnimisananaa tarkastellaan usein opetuksellisena esimerkkinä siitä, miten suomalainen sananmuodostus voi yhdistellä useita semantisia kerroksia yhteen tokeniin. Koska sana ei ole yleiskäytössä, sen käyttöönotto palvelee pohdintaa ja kielileikkejä eikä sitä pidä luoda osaksi arkipäiväistä viestintää.

Taivutus ja kirjoitusasu: Koska kyseessä on keinotekoinen termi, sen taivutus riippuu kontekstista ja käyttöyhteydestä. Yleisesti pitkä ja monikerroksinen yhdyssana noudattaa suomen sanojen kirjoitus- ja taivutussääntöjä, mutta tarkka muoto on tapauskohtaista.

Lähde: termi on pääasiassa teoreettinen ja esiintyy lähinnä keskusteluissa sekä kielileikeissä.