kielisyntaktisen

Kielisyntaktinen tarkoittaa kielitieteessä lauseiden ja lauseosrakenteiden sääntöjä ja järjestystä. Kielisyntaksilla viitataan yleensä kielioppiin, joka kuvaa, miten sanoja ja muotoja yhdistellään merkityksellisiin kokonaisuuksiin. Kielisyntaksin tutkimus kuuluu formalistiseen kielitieteeseen, jossa lauseiden rakenteita kuvataan sääntöjärjestelmien avulla, kuten kontekstittomilla grammatikoilla tai puutehtävillä.

Kielisyntaksin keskeisiä käsitteitä ovat esimerkiksi lauseen osat (subjekti, predikaatti, objekti), lauseenrakenteet (yksinkertainen, monimutkainen) ja lauseenmuodot (kysymyslause, käsky, lauseenveto). Kielisyntaksin tutkimuksella pyritään ymmärtämään, miten puhujat ja kuuntelijat rakentavat ja ymmärtävät lauseita kommunikoidessaan. Kielisyntaksin ja kielitieteen muiden alojen, kuten semanttisen ja fonologisen tutkimuksen, välinen vuorovaikutus auttaa selittämään, miten kieli toimii kokonaisuutena.

Kielisyntaksin tutkimus on tärkeää myös kielenoppimisessa ja kielen oppimisvaikeuksien ymmärtämisessä. Esimerkiksi kieliopin virheiden tai rakenteiden hallitsemattomuuden syytä voidaan tutkia kielisyntaksin avulla. Lisäksi kielisyntaksin mallit ovat olleet keskeisiä tietokoneellisen kieliopin ja luonnollisen kielen käsittelyn kehityksessä, kuten koneellisen käännöksen ja tekstianalyysin alalla. Kielisyntaksin tutkimus yhdistää siten kielitieteen, psykologian ja tietotekniikan eri osa-alueet.