kielikontekstissa

Kielikontekstissa on suomenkielinen termi, joka viittaa kielellisen ilmaisun ympäristöön, jossa sanan tai ilmauksen merkitys muodostuu. Se korostaa, että sanojen tulkinta ei riipu pelkästään niiden muodosta, vaan myös siitä, mitä on ennen ja jälkeen ilmaisun sekä siitä, millaisessa puhetilanteessa viestintä tapahtuu.

Kielikonteksti kattaa sekä kielen sisäisen ympäristön että diskurssin laajemmassa merkityksessä. Siihen kuuluvat fonologinen, morfologinen ja syntaktinen konteksti sekä semanttinen ja pragmattinen konteksti, kuten viittaukset, ellipsit ja keskustelun aiempi sisältö. Esimerkiksi pronominien referenssi ja fraasien tulkinta voivat vaihdella riippuen siitä, mitä on edeltävissä lauseissa.

Kielikontekstin tutkimuksessa keskitytään muun muassa anaforiseen viittaukseen, deixikseen, polysemiin ja kontekstin rooliin kielten oppimisessa ja kääntämisessä. Sen huomioiminen on keskeistä sekä kielitieteessä että soveltavissa tutkimuksissa, kuten kielenopetuksessa, korpuslingvistiikassa ja diskurssianalyysissä.

Esimerkki: lause "Hän antoi sen" saa merkityksen vain, kun tiedetään, mitä "sen" viittaa. Kielikontekstin huomioiminen selkeyttää tällaisia viittauksia ja auttaa ymmärtämään, miten merkitys rakentuu vuorovaikutuksessa.