kielijärjestelmä

Kielijärjestelmä on kielen rakenne ja toimintaperiaatteet, joiden mukaan puhe ja kirjoitus rakentuvat. Se kuvaa, miten äänteet, sanat ja lauseet ovat yhteydessä toisiinsa ja miten merkitykset syntyvät. Kielijärjestelmää tutkitaan sekä nykytilan (synchronic) että kielen historian kehityksen (diachronic) näkökulmista.

Keskeisiä komponentteja ovat fonologia eli äänteiden järjestelmä, morfologia eli sanojen rakennetta ja taivutusta, syntaksi eli lauseiden muodostus sekä semantiikka ja pragmatiikka, jotka tarkastelevat merkitystä ja käytön kontekstia. Lisäksi kielijärjestelmään kuuluu orthografia ja kirjoitusasut sekä sanasto, kielitoiminnan normit ja konventionaaliset käytänteet.

Kielet ovat dynaamisia. Murteet, sosiaaliset ryhmät, ammatilliset rekisterit ja alueellinen vaihtelu muokkaavat ilmaisua. Standardointi, virallinen koulutus ja kielipolitiikka ohjaavat, millaisia muotoja pidetään hyväksyttyinä ja miten kieltä säilytetään tai kehitetään.

Kielijärjestelmän tutkimusta varten käytetään kielikorporaaleja, kielioppeja ja sanakirjoja sekä nykyaikaisessa teknologiassa kieliteknologiaa kuten automaattista käännöstä, puheentunnistusta ja tekstinarviointia. Järjestelmän tuntemus on keskeistä sekä kielitieteen teorioille että käytännön sovelluksille.