kieliintrospektiossa

Kieliintrospektiossa tarkoittaa kielitieteessä tutkimusmenetelmää, jossa tutkittavien henkilöiden kielentaju ja kieliopilliset intuitiot kerätään ja analysoidaan. Menetelmää käytetään erityisesti arvioimaan, millaisia lauseyhteyksiä ja rakenteita puhuvat kokevat luonnollisina tai hyväksyttävinä sekä millaisia muotoja he kokevat oikeiksi. Tavanomaisena välineenä ovat kielelliset hyväksyttävyysarvioinnit sekä metakieltiseen reflektioon perustuvat lausunnot.

Historiallisesti kielen introspektio on ollut keskeinen osa kielentutkimusta erityisesti 1900-luvun aikana, jolloin tutkijat nojasivat suurelta osin kieliopin sisäisen järkeilyn varaan ennen laajamittaisten korporaatioiden ja kokeellisten menetelmien kehittymistä. Modernissa kielitieteessä kielelliset intuitiot ovat yhä hyväksyttävä lähtöpiste, mutta niitä käytetään nykyisin usein yhdessä muiden menetelmien kanssa, kuten kokeellisilla tutkimuksilla ja korporaatioanalyysillä.

Menetelmät käsittävät yleensä järjestetyt kyselyt tai annetut lauseparit, joissa tutkija pyytää arvioimaan lauseen hyväksyttävyyden, luonnollisuuden tai oikeakielisyyden. Tutkimuksiin voi kuulua myös ohjattuja haastatteluja, sekä harvemmin palautteen keruuta think-aloud -menetelmällä, jossa vastaaja kertoo ajatteluprosentinsa sanoin. Kielelliset intuitiot voivat vaihdella henkilöstä toiseen, ja kulttuuri-, kieli- ja koulutustaustat voivat vaikuttaa tuloksiin. Siksi introspektiivisia havaintoja käytetään usein trianguloimalla muiden lähteiden, kuten korporaatioiden tilastojen tai kontrolloitujen kokeiden, kanssa.

Nykyisin kielitieteessä kielelliset intuitiot sekä hyväksyttävyyden arvioinnit ovat yleisiä, mutta niitä tulkitaan varoen ja standardoitujen ohjeiden avulla. Kielten väliset vertailut sekä kielellisten ilmiöiden hypoteesien generointi rakentuvat usein sekä introspektiivisen että empiirisen evidenssin varaan.