kidejärjestelmään

Kidejärjestelmä on kriittinen käsite kiderakenteissa ja mineralogiassa. Se tarkoittaa kiderakenteen geometrista luokittelua, jossa tarkastellaan kolmiulotteisen hajotettavan toiseen toiseen järjestäytymisen muotoa lattice-parametrien ja symmetrian perusteella. Kidejärjestelmän avulla kuvataan, miten kiteit rakentuvat toistuvina yksikkötiloina ja miten nämä tilat voivat heijastaa kiteitä ympäröivässä tilassa.

Yleisesti tunnustettuja kidejärjestelmiä on seitsemän: kuutiomainen (isometrinen), tetragonaalinen, ortorombinen, oktaedrinen eli hexagonaalinen, trigonaalinen (rhombohedraalinen), monokliininen ja trikluuninen. Jokaisella järjestelmällä on omat suhdelukunsa a, b ja c sekä kulmansa alpha, beta ja gamma. Esimerkiksi kuutiomenetelmässä a = b = c ja kulmat ovat 90 astetta; tetragonaalisessa järjestelmässä a = b ≠ c ja kaikki kulmat ovat 90 astetta; orthorompaalisessa järjestelmässä a ≠ b ≠ c ja kulmat ovat 90 astetta; hexagonaalisessa järjestelmässä a = b ≠ c ja kulmat ovat 90°, gamma on 120°. Trigonaalisen järjestelmän ominaispiirre on, että kaikki parametrit voivat olla yhtä suuret mutta kulmat poikkeavat 90°, usein kuvataan rhombohedraalina. Monokliininen ja trikluoninen järjestelmä ovat vähemmän symmetrisia, missä kulmat ja/tai sivu-tekijät poikkeavat toisistaan.

Kidejärjestelmä liittyy läheisesti Bravais-lattiin, joita on yhteensä 14, ja ne muodostuvat yhdistämällä kidejärjestelmien symmetria ja toistojakso. Järjestelmä tarjoaa viitekehyksen mineraalien luokitteluun sekä kiteiden rakenteen ja ominaisuuksien tulkintaan, muun muassa röntgendiffraktiotutkimuksessa sekä materiaalitieteen sovelluksissa.

Esimerkkejä: kuutiollinen järjestelmä sisältää mm. natriumkloridin, tetragonaalinen järjestelmä voi kattaa joitakin oksideja, trigonaalinen järjestelmä sisältää quartz-kiteet ja hexagonaalinen järjestelmä esiintyy esimerkiksi grafiitissa. Kidejärjestelmän tunteminen auttaa ymmärtämään kiteen geometriaa, vindaa ja mahdollisia symmetriaominaisuuksia kiteitä tutkittaessa.