kidejärjestelmä

Kidejärjestelmä on kristallin rakenne- ja symmetriakategorisointi, joka perustuu yksikkösolun geometriaan. Yksikkösolu määritellään kolmen pituus–akselin (a, b, c) sekä niiden välisten kulmien (α, β, γ) perusteella. Kidejärjestelmän mukaan kiteen toistuva rakenne saa erilaisia muotoja ja symmetrioita, mikä vaikuttaa muun muassa kiteen ulkonäköön, fasaattiin ja fysikaalisiin ominaisuuksiin. Kidejärjestelmät liittyvät läheisesti Bravais-lattiakerrostumiin, joita tarkasteltaessa voidaan huomioida lisäyksiköt ja tuki.

Seitsemä yleisesti tunnustettua kidejärjestelmää ovat isometrinen (kuutiomainen), tetragonaalinen, ortorombinen, romboedraalinen (trigonaalinen), monokliininen, trikliininen sekä heksagonaalinen. Isometrinen järjestelmässä a = b = c ja α = β = γ = 90°. Tetragonaalisessa a = b ≠ c ja α = β = γ = 90°. Ortorombisessa a ≠ b ≠ c ja α = β = γ = 90°. Romboedraalinen (trigonaalinen) järjestelmässä a = b = c ja α = β = γ ≠ 90°. Heksagonaalisessa a = b ≠ c, α = β = 90°, γ = 120°. Monokliinisessa a ≠ b ≠ c, α = γ = 90° ja β ≠ 90°. Trikliinisessä a ≠ b ≠ c ja α ≠ β ≠ γ, ilman luottavaisia 90°-kulmia.

Kidejärjestelmien tunteminen on keskeistä kristallografian, materiaalitieteen ja mineraalibiologian sovelluksissa. Ne ohjaavat kiteen kasvua, diffraktiomalleja sekä fysikaalisia ominaisuuksia kuten anisotropiaa. Käytännössä kidejärjestelmän tunteminen auttaa ennustamaan ja selittämään kiteen käyttäytymistä eri olosuhteissa.