keuhkoveritulppaa

Keuhkoveritulppaa (pulmonaari embolia, PE) on keuhkojen verisuonten tukkeutuminen, jonka yleisin syy on reisien tai lantion syvien laskimotukoksesta irronnut verihyytymä. Tukos voi estää verenkierron osan keuhkoista, mikä aiheuttaa hapenpuutetta ja kuormittaa sydäntä. Usein PE esiintyy yhdessä syvän laskimotukoksen kanssa.

Oireet voivat olla vaihtelevia: äkillinen hengenahdistus on yleisin, rintakipu voi olla terävää ja pleura-alueelle säteilevää, ja joillakin on nopea sydämen lyönti, huimaus tai pyörtyminen. Vakavassa tapauksessa keuhkoveritulppa voi aiheuttaa shokkia tai johtaa hengenvaaralliseen tilaan. Joissakin tapauksissa oireet ovat lievempiä tai olemattomia.

Riskitekijöitä PE:lle ovat kirurgiset toimenpiteet ja toipumisaika, pitkä vuodeosastolla olo, aiempi DVT, syöpä, tupakointi, ylipaino, raskaus sekä hormonaalinen ehkäisy tai raskaaksi tulemisen käyttämä estrogeenipohjaiset hormonikorvaushoidot. Myös istuma- tai lentomatkoihin liittyy lisääntynyt riski.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon sekä kuvantamismenetelmiin. Potilaan todennäköisyyden arvioimiseksi voidaan käyttää kliinisiä mittareita (esim. Wellsin pisteytys). D-dimeeri voi olla hyödyllinen poissulkemisessa; varma diagnoosi saadaan keuhkojen CT-angiografiasta. VQ-skannaus ja alaraajojen ultraäänitutkimus voivat olla vaihtoehtoja.

Hoito riippuu PE:n vakavuudesta. Tärkeintä on antaa antikoagulanttihoito (esim. hepariini sekä siirtyminen suun antikoagulantteihin tai DOAC-lääkkeisiin). Massiivisessa PE:ssa voidaan käyttää trombolyysiä tai harkita embolectomia. Joissakin tapauksissa voidaan käyttää IVC-filtteröintia, jos anticoagulaatio ei ole mahdollista.

Ehkäisykeinoina ovat varhaisliikkuminen kirurgisten toimenpiteiden jälkeen, kompressiovaatteen käyttäminen ja riskiryhmien potilaiden aloitettu DVT-profilaktinen hoito. Ennuste riippuu tukoksen koosta ja nopeasta hoidosta; oikea-aikainen hoito parantaa selviytymismahdollisuuksia.

---