keskuslaskimokatetria

Keskuslaskimokatetria on toimenpide, jossa katetri asetetaan suureen keskiseen laskimoon verenkierron hallinnan helpottamiseksi. Katetrin avulla voidaan antaa lääkkeitä ja nestettä, suorittaa toistuvia verinäytteitä sekä tukea hoitoa, kuten parenteraalista ravitsemusta tai dialyysiä. Yleisimmät sijoituspaikat ovat yläkaulalaskimo (vena jugularis interna) ja solislaskimo (vena subclavia); reisilaskimo voi olla vaihtoehto. Katetrityyppejä ovat ei-tunnelettu katetri, tunnelettu katetri sekä implantoitava portti ja perifeerisesti asetettava keskuslaskimokatetri (PICC).

Indikaatiot tähän hoitoon vaihtelevat, mutta keskeisiä syitä ovat pitkäaikainen IV-hoito tai kemoterapia, vaikea perifeerinen laskimopääsy, irritanttien liuosten antamisen tarve, parenteralinen ravitsemus sekä toistuvat verinäytteet tai verenkierron monitorointi.

Tyypit ja sijoitusvaihtoehdot riippuvat potilaan tilasta ja riskiprofiileista. Yleisimpiä vaihtoehtoja ovat ei-tunnelettu keskussolmion katetri sekä tunnelettu katetri; lisäksi käytössä on implantoitavia portteja sekä PICC-katettereita (perifeerisesti asetettu keskuskontakti). Sijoitusvaisto suoritetaan yleensä ultraääniohjauksella ja oikea tippositiio varmistetaan röntgenkuvauksella.

Komplikaatiot ja riskit ovat hallittavissa, mutta voivat sisältää mekaanisia seurauksia (pneumothorax, valtimon puhkaisu, katetrin väärä paikka) sekä infektion ja tromboosin. Muiden riskien minimoimiseksi noudatetaan tiukkaa aseptista tekniikkaa, säännöllistä huoltoa ja katetrin poistamista käytöstä kun sitä ei enää tarvita.

Ylläpitoon kuuluu säännöllinen hoito ja huuhtelu, sidosvaihdot ja säännöllinen tarkkailu sekä potilaan koulutus katetrin asianmukaiseen käyttöön ja huomioiden mahdolliset merkit komplikaatioista.