keskijäisyys

Keskijäisyys on poliittinen lähestymistapa, joka hakee tasapainoa vasemman ja oikean ääripäiden välillä. Keskijäiset painottavat pragmatismia, kompromisseja ja asteittaisia reformeja, eikä niillä ole sitoutumista tiukkaan ideologiaan. Tavoitteena on toimiva yhteiskunta demokraattisessa järjestelmässä.

Ominaispiirteisiin kuuluvat maltillisuus, realismin korostaminen ja yhteiskunnan erilaisten ryhmien osallisuuden tukeminen. Taloudessa keskijäisyys usein suosii kohtuullista yhteensovittamista valtion toimenpiteiden ja markkinoiden välillä sekä sosiaaliturvaa, ilman äärimmäisiä uudistuksia.

Historiallisesti käsite on syntynyt vastapainoksi ääriliikkeille Euroopassa 1800- ja 1900-luvuilla. Kolmas tie -ajattelu 1990-luvulla on esimerkki käytännön sovelluksesta, jossa markkinoiden tehokkuutta yhdistettiin sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen.

Keskijäisyys ilmentyy eri tavoin maittain. Se voi yhdistää liberalismin, kristillisdemokraattisen perinteen tai sosiaalidemokraattisen reformipolitiikan elementtejä; käytännössä termi viittaa monipuolueiden koalitioihin ja kompromisseihin.

Kritiikit korostavat, että keskijäisyys voi johtaa status quon ylläpitämiseen tai epäselviin, pintapuoliin ratkaisuihin. Toisaalta se voi tarjota vakauden ja hyväksyttävän uudistumisen edellytyksiä.

Nykyään keskijäisyys kattaa laajan kirjo teoriasta käytäntöön, ja sen määritelmä vaihtelee kontekstin mukaan.