kerääjänsujuvuus

Kerääjänsujuvuus on termi, jota käytetään kuvaamaan data- ja tapahtumankeruuprosessien kerääjäkomponentin toiminnan sujuvuutta. Siihen sisältyvät latenssi (aika, joka kuluu tiedon saapumisesta eteenpäin), läpäisynopeus (mitä suurempi, sitä enemmän dataa kerätään aikayksikköä kohti), viiveen vaihtelu eli jitter sekä virheprosentti ja resurssien käytön tehokkuus. Koska termi ei ole vakiintunut standardi, sitä käytetään yleisimmin kontekstuaalisesti kuvaamaan kerääjän suorituskykyä ohjelmisto- tai laitekerääjien yhteydessä, kuten lokien, telemetrian tai IoT-datan keruussa.

Mittarit kerääjänsujuvuudelle ovat moninaiset. Keskeisiä ovat latenssi, läpäisy, viiveen vaihtelu sekä virheprosentti. Lisäksi seurataan datan menetystä, uudelleenyrittämisten määrää sekä prosessorin ja muistin käytön tasoa sekä takaisinkytkentämekanismien toimivuutta. Mittaustulokset voivat osoittaa tarvetta optimoinnille esimerkiksi eri keräysstrategioiden, kuten batched- versus yksittäiskirjauksien, tai virheenkäsittelylogiikan parantamisen kautta.

Mittausten ja optimoinnin tukena käytetään usein sekä synteettisiä testejä että end-to-end -seurantaa, jolloin arvioidaan koko keräysputken käytännön suorituskykyä eri kuormitusolosuhteissa. Tekijöitä, jotka vaikuttavat kerääjänsujuvuuteen, ovat verkon ominaisuudet, keräysrytmi, tiedon pakkaus ja sarjoitus, autentikointi sekä palautesilmukat ja virheenkäsittely. Hyvä kerääjänsujuvuus mahdollistaa reaaliaikaisemman analytiikan, luotettavamman hälytysjärjestelmän ja sujuvamman datan virtaamisen kohti tallennus- tai analyysipalveluita.

Sovelluskonteksteina kerääjänsujuutta tarkastellaan erityisesti logi-, telemetria- ja IoT-keräyksissä sekä missä tahansa järjestelmässä, jossa kerätään suuria määriä dataa useista lähteistä.