kerrostusrajoja

Kerrostusrajoja on geologiassa käytetty termi, joka kuvaa kerrostuneen sedimentin tai kivilajikerrosten välisiä rajoja. Ne merkitsevät paikkoja, joissa peräkkäisten kerrosten ominaisuudet muuttuvat riittävästi, jotta niiden erottaminen erillisiksi stratigrafisiksi yksiköiksi on perusteltua. Rajoja voidaan määritellä useilla perusteilla: lithostratigrafisesti kivilajimuutosten, biostratigrafisesti fossiilisen sisällön vaihtelujen sekä chemostratigrafisesti kemiallisen koostumuksen muutosten perusteella. Lisäksi voidaan tunnistaa epäjatkumorajoja, kuten eroiosioita, jotka syntyvät sedimentaation katkeamisen seurauksena.

Tunnistaminen ja käyttötarkoitukset: kerrostusrajoja kartoitetaan kenttätyössä, näytteiden ja porausten analysoinnissa sekä kallioperän kartoituksessa. Geofysiset menetelmät, kuten seismiset tutkimukset ja borehole-logit, auttavat yhdistämään paikalliset rajat laajempiin stratigrafisiin kokonaisuuksiin ja korreloimaan ne alueellisesti. Rajoja käytetään stratigrafian ja aikamäärityksen työssä, ympäristön kehityksen tulkinnassa sekä energiavarojen ja vedenhallinnan suunnittelussa, missä ne auttavat hahmottamaan kerrosten syntyhistoriaa sekä potentiaalisia esiintymä- ja läpäisyalueita.

Käytännön merkitys: kerrostusrajoja ovat keskeinen osa stratigrafista analyysiä Suomessa ja muualla, ja niiden tunteminen helpottaa sedimentologian, geokemian sekä hydrogeologian töitä.