keratinisoituneiden

Keratinisoituneet solut ja kudokset ovat epiteelejä, joissa solut ovat kypsyneet ja erilaistuneet keratiinin tuotannon sekä solujen kuoleman kautta. Tämä prosessi muodostaa sarveiskerroksen eli keratinisoituneen ulkokerroksen, joka toimii tärkeänä suoja- ja vesieristyskerroksena. Keratinisoituminen tapahtuu pääosin ihon epidermiksessä, mutta myös kynsissä ja karvatupeissa sekä joillakin limakalvojen alueilla.

Prosessi alkaa basaalikerroksesta, jossa solut jakautuvat. Kun ne siirtyvät ylöspäin, ne kypsyvät, syntyy keratiinia sekä muita proteiineja, ja lopulta solujen ydin degeneroituu. Tämä muuttaa solut korneosyyteiksi, jotka ovat anukleaatit (ydin kadonnut) ja kietoutuvat tiiviiksi, lipidipitoiseksi kerrokseksi. Lipidit, pois vapautuneet laminaalielimien kautta, muodostavat lisäeristeen, jolloin sarveiskerros toimii tiiviinä vesieristeenä ja esteenä mikrobeille.

Rakenne ja toiminta: Keratinisoituneet solut muodostavat stratum corneum -kerroksen, jonka solut ovat litteitä, kuplattomia ja karkaavat lopulta epämuodostuneina pinnalle. Kerroksen tiheys ja koostumus vaikuttavat ihon vedenpitävyyteen sekä mekaaniseen kestävyyteen. Sarveiskerroksen optimaalinen toiminta edellyttää tasapainoa solujen tuotannossa ja kuolemassa sekä lipidien oikea-aikaista keräämistä.

Esimerkkejä keratinisoituneista kudoksista ovat ihon epidermis sekä kynnet ja hiukset. Keratinisoituneet kudokset ovat tärkeitä estämään veden haihtumista ja suojaamaan kudoksia ulkoisilta vaurioilta; niiden häiriöt voivat liittyä ihotauteihin, kuten hyperkeratoosiin tai ichthyosis-tyyppisiin tiloihin.