keratinisoitumisen

Keratinisoituminen on epiteelin solujen erilaistumisprosessi, jossa keratiinin ja muiden proteiinien tuotanto sekä solujen kuolema johtavat sarveistuneen, vettä hylkivän kerroksen muodostumiseen. Prosessi on keskeinen iho- ja limakalvojen suojan kehityksessä.

Epidermis koostuu keratinosyyteistä, jotka syntyvät stratum basaleissa ja jakautuvat jatkuvasti. Solut siirtyvät ylöspäin erilaistuen, jolloin niiden ominaisuudet muuttuvat. Stratum spinosumissa solut kypsyvät ja vahvistuvat desmosomiyhteyksin; stratum granulosumissa soluissa keratohyaliinirakenteet sekä lamellaariset lipidit tiivistyvät, mikä edistää vedennestoa. Lopulta solu menettää ytimensä ja protokollat muuttuvat korneosyyteiksi, jotka muodostavat stratum corneumin eli uloimman sarveiskerroksen. Tämä kerros uusittuu jatkuvasti desquamation kautta.

Keratinisoituminen antaa iholle ja limakalvoille ensisijaisen suojakerroksen. Se estää veden menetystä, suojaa fysikaalisilta iskuilta ja toimii mikrobien pääsyä vastaan. Lisäksi se on tärkeä ylläpitämään ihon estevalikkoa ja kimmoisuutta.

Säätelyyn vaikuttavat useat tekijät, kuten Notch- ja calcium-signaalit, sekä transcription factors kuten p63 ja KLF4. Myös vaikutukset näkyvät A-vitamiinin ja D-vitamiinin reseptoreiden kautta sekä ulkoisilla tekijöillä, kuten valaistuksella ja tulehduksilla. Häiriöt prosessissa voivat johtaa hyperkeratoosiin, ichthyosis-tyyppisiin iho-oireisiin tai kallusten ja kuivuuden lisääntymiseen.