kehystyksissä

Kehystyksissä on monikäyttöinen termi, joka juontuu sanasta kehys (frame) ja -tys-; sen inessiivinen monikko kehystyksissä viittaa tilaan, jossa kehyksiä on olemassa tai käytössä. Termiä käytetään sekä konkreettisessa että abstraktissa mielessä.

Fyysisessä kontekstissa kehystys tarkoittaa esineiden, kuten taideteosten, rekvisiittojen tai rakennuksen ikkunoiden, kehystämistä ja asennusta. Taide- ja museokontekstissa kehystyksessä kiinnitetään huomiota sekä estetiikkaan että suojeluun: kehyksen materiaali (puu, metalli, komposiitit), väri, aula, lasityyppi (esim. UV-suojattu lasi) sekä ilmaraot ja kiinnitysjärjestelmät. Hyvin suunnitellut kehystyksissä tukevat teoksen säilymistä, parantavat näkyvyyttä ja vaikuttavuutta sekä sopivat tilan miljööseen.

Laittomiseksi voidaan puhua myös kuvailevasti kehyksen merkitysten ja kontekstien rakentamisesta. Esimerkiksi media- ja talousteorioissa kehystykset tarkoittavat, miten ongelma tai aihe esitetään tietyn tulkintakehyksen sisällä. Tämä metaforinen käyttö liittyy siihen, miten asioita rajaillaan, tulkitaan ja kommunikoidaan yleisölle.

Käytännössä kehystyksiä arvioidaan muun muassa materiaalien kestävyydellä, konservointivaatimuksilla, visuaalisella yhtenäisyydellä sekä käyttötarkoituksen mukaan valituilla kehyksillä. Kehystysten hallinta yhdistää käytännön käsityön, suunnittelun ja kontekstuaalisen pohdinnan.