kaupunkiverkkojen

Kaupunkiverkkojen käsite viittaa kaupunkeja ja muita toimijoita yhteen kokoaviin verkostoihin, jotka pyrkivät edistämään alueellista ja kaupunkikehitystä. Ne voivat olla sekä paikallisia että kansainvälisiä, ja niiden muodostumisen taustalla on tarve jakaa osaamista, parantaa palveluita, lisätä liiketoiminnan kilpailukykyä sekä edistää kestävää kehitystä. Kaupunkiverkkoja voi muodostua julkisen hallinnon, liikelaitosten, korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja elinkeinoelämän väliin.

Kaupunkiverkkoja voidaan luokitella erilaisiin tyyppeihin: alueelliset yhteistyöverkostot keskittyvät esimerkiksi liikennejärjestelmiin, energian tuotantoon, asumisen laatuun tai ympäristönsuojeluun, kun taas kansainväliset verkostot mahdollistavat tiedonjaon ja vertaisarvioinnin sekä vaikuttavat poliittisiin linjauksiin globaalilla tasolla. Kansainvälisiin verkostoihin kuuluisivat esimerkkeinä Eurocities, C40 Cities ja Union of the Baltic Cities.

Toiminta rakentuu usein yhteishankkeisiin, tiedonvaihtoon, yhteisiin tutkimus- ja kehityshankkeisiin sekä standardien ja työmenetelmien harmonisointiin. Rahoituspäätökset voivat tulla sekä julkisista että yksityisistä lähteistä, ja osallistujat hyödyntävät verkon tarjoamaa vertaisarviointia sekä yhteisiä neuvonta- ja koulutuskanavia. Kaupunkiverkkojen tavoitteena on tehdä kaupungeista kestävämpiä, älykkäämpiä sekä sosiaalisesti että taloudellisesti vahvempia.