kaupunkimaaisuus

Kaupunkimaaisuus on arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun käsite, joka viittaa kaupungin tiloihin ja rakennuksiin, joissa pyritään välittämään maaseudun tai maalaisidyllin tuntua. Se yhdistää inhimillisen mittakaavan, luonnonmateriaalien käytön sekä tilallisia ratkaisuja, jotka muistuttavat kylä- tai maaseutumaisemista piirteitä, mutta ovat silti osa kaupungin rakennetta.

Käytännössä kaupunkimaaisuus ilmenee esimerkiksi pientaloihin sopivassa, matalassa rakennuskannassa sekä puu- ja luonnonmateriaalien käytössä. Julkisivut voivat viitata maaseudun estetiikkaan, ja kokonaisuudet korostavat jalankulku- ja pyöräilymahdollisuuksia, sisäpihoja, aukioita sekä viheralueita. Näin syntyy pienimittakaavainen kaupunkitila, joka tuntuu maalaisidylliltä mutta on silti kaupungin osana.

Keskustelussa kaupunkimaaisuus herättää sekä kannatusta että kritiikkiä. Puolestapuhujat näkevät sen lisäävän asuinmukavuutta, identiteettiä ja kaupunkien elinvoimaa sekä toimivan vastapainona kovalle massiivisuudelle. Kritiikki varoittaa siitä, että ilmiö voi nojata nostalgiaan ja kaupalliseen estetiikkaan, peittää todellisia asumistarpeita sekä johtaa yhtenäiseen, mutta pinnalliseen kaupunkikuvaan ilman todellista toimivuutta.