kaukolämmitykseen

Kaukolämmitys on keskitetty lämmitysjärjestelmä, jossa lämpöä tuotetaan suurissa voimalaitoksissa tai lämpökeskuksissa ja jaetaan sitten putkiverkoston kautta rakennuksiin. Se on yleinen lämmitysmuoto erityisesti Pohjoismaissa ja muissa kylmemmissä ilmastoissa. Kaukolämmön tuotannossa voidaan hyödyntää erilaisia energialähteitä, kuten fossiilisia polttoaineita, biomassaa, jätettä ja uusiutuvia energialähteitä. Myös teollisuusprosessien hukkalämpöä voidaan käyttää hyväksi kaukolämmön tuotannossa.

Kaukolämpöverkosto koostuu yleensä kahdesta putkesta: toinen tuo lämmintä vettä voimalaitokselta asiakkaille ja toinen palauttaa jo jäähtyneen veden takaisin lämmitykseen. Rakennusten sisällä lämpö siirretään kaukolämpöverkosta kiinteistön omaan lämmönjakohuoneeseen, jossa lämmönvaihtimen avulla lämmitetään kiinteistön omaa lämmityspiiriä ja käyttövettä. Kaukolämmitys on tehokas ja usein ympäristöystävällisempi vaihtoehto kuin yksittäiset lämmitysjärjestelmät, etenkin kun tuotannossa käytetään uusiutuvia energialähteitä tai hukkalämpöä. Se vähentää paikallisia päästöjä rakennusten sisällä ja mahdollistaa energiatehokkaamman lämmön tuotannon. Kaukolämmityksen infrastruktuuri vaatii merkittäviä investointeja, mutta sen ylläpito on usein tehokasta.