kasvinlajikkeita

Kasvinlajikkeita tarkoitetaan jalostettuja tai valikoituja kasvilajikkeita, joiden ominaisuudet ovat selvästi erottuvia, suhteellisen yhdenmukaisia ja vakaasti periytyviä seuraavissa sukupolvissa. Lajikkeet voivat olla sekä siemenlajikkeita että kasvullisesti levitettäviä lajikkeita, ja ne voivat kattaa viljeltäviä kasveja sekä koriste- että ruokakasveja.

Jalostuslajikkeiden kehittäminen tähtää moniin ominaisuuksiin, kuten parempaan satoon, taudin- ja säänkestävyyteen, laadun hallittavuuteen sekä varastoituvuuteen. Kasvinlajikkeiden kaupallinen käyttö ja laillinen suojaus perustuvat usein rekisteröintiin ja kasvinjalostusoikeuteen (PVR). EU:n alueella uusien lajikkeiden hakemukset käsittelee virallinen virasto CPVO, ja ne voidaan merkitä sekä kaupallisesti suojata.

Lajikkeet testataan säädettyjen kriteerien mukaan, joita kutsutaan DUS-kriteereiksi: erottuvuus (distinctness), yhtenäisyys/uniformisuus (uniformity) ja vakaus (stability). Näin varmistetaan, että jokainen uusi lajike on selvästi erilainen, käytännössä yhdenmukainen ja tuottaa samanlaisia ominaisuuksia useissa kasvatusyhteyksissä.

Käytännössä kasvinlajikkeita käytetään sekä maataloudessa että puutarhakasveissa riippuen alueellisista olosuhteista ja markkinavaatimuksista. Valinnat tekevät viljelijät, jalostajat ja markkinatoimijat ottaen huomioon tuoton, laadun, tehokkuuden sekä sopeutumisen ilmastoon ja tukevaan tuotantoketjuun. Kasvinlajikkeiden jatkokehitys ja vaihtelu ovat siten keskeisiä osa-alueita kasvinjalostuksessa.