karttaprojektointi

Karttaprojektointi on prosessi, jossa maapallon kolmiulotteinen pinta muunnetaan tasolle karttaa varten. Projektiot ovat matemaattisia muunnoksia, jotka siirtävät geografiset koordinaatit (leveys- ja pituusasteet) tasokoordinaatteiksi, usein metrein. Koska maapallo on pallonmuotoinen, mikään projekointi ei säilytä yhtä aikaa tarkkaa etäisyyksiä, muotoa, pinta-alaa ja sijaintia. Valinta riippuu kartan käyttötarkoituksesta, alueen koosta ja siitä, mitä ominaisuuksia halutaan pitää mahdollisimman hyvänä.

Projektiot ja projektiojärjestelmät jaetaan kolmeen pääryhmään: cylindrical, conic ja azimuthal. Ominaisuuksiltaan ne voivat olla equal-area (pinta-ala säilyy), conformal (muoto säilyy) tai equidistant (etäisyydet säilyvät). Esimerkkejä ovat Mercator (navigointiin; muoto säilyy, mutta etäisyydet vääristyvät), Transverse Mercator/UTM (paikallinen kartoitus), Albersin Equal Area sekä Lambertin konikaalinen projektioni.

Datat ja koordinaattijärjestelmät määrittävät ellipsoidisen mallin ja viitteet. EPSG-koodit kuvaavat sekä projektiota että datumia. Yleisimmät datumit ovat WGS84 ja NAD83; vyöhykkeet kuten UTM jakavat maan useisiin vyöhykeisiin.

Käytännössä aineistot reprojektoidaan GIS-työkaluilla. Oikea projektio valitaan kartan kohteen sekä mittakaavan mukaan ja huomioidaan distorsioiden vaikutukset sekä mahdolliset standardointi- ja suoritusvaatimukset.

Karttaprojektointi on keskeinen kartografian perusta, jonka avulla paikkatieto voidaan esittää luotettavasti eri mittakaavoissa ja eri alueilla.