kapasitiveetti

Kapasitiivisuus on suure, joka kuvaa sähkövarausta, jonka sähkökomponentti tai laite voi varastoida tietylle potentiaalierolle. Se on sähkötekniikan peruskäsite, ja se esiintyy monenlaisissa laitteissa. Kapasitiivisuus mitataan yleensä faradeina (F), vaikka käytännössä yleisempiä ovat pienemmät yksiköt, kuten mikrofaradit (µF) ja pikofaradit (pF).

Kapasitiivisuuden perusyksikkö, kondensaattori, koostuu yleensä kahdesta johtavasta levystä, jotka on erotettu toisistaan eristävällä materiaalilla, jota kutsutaan dielektriseksi. Kun jännite kytketään kondensaattoriin, sähkövaraus kerääntyy levyille, toiselle positiivinen ja toiselle negatiivinen. Kapasitiivisuus riippuu levyjen pinta-alasta, niiden välisestä etäisyydestä ja dielektrisen materiaalin ominaisuuksista. Suurempi pinta-ala ja pienempi etäisyys lisäävät kapasitiivisuutta.

Kapasitiivisuudella on monia sovelluksia elektroniikassa. Sitä käytetään suodattimissa, virtalähteissä, ajastimissa ja radiotaajuuspiireissä. Se voi varastoida energiaa ja vapauttaa sen tarpeen mukaan, mikä on hyödyllistä esimerkiksi salamakameroiden salaman lataamisessa. Kapasitiivisuuden vuorovaikutus sähkövirran kanssa määrittelee sen, miten nopeasti se voi latautua tai purkautua.

Käytännössä kapasitiivisuus on olennainen ominaisuus monissa elektronisissa komponenteissa, ja sen ymmärtäminen on avainasemassa sähköpiirien suunnittelussa ja analysoinnissa. Se on perusta monille moderneille teknologioille, jotka ovat riippuvaisia sähkövarauksen hallinnasta ja käyttämisestä.