kalastustavat

Kalastustavat ovat keinoja, joilla kalastajat saavat kaloja. Suomessa ne riippuvat kalalajista, vuodenaikojen vaihteluista ja säädöksistä. Harrastuksena yleisimpiä ovat onki- ja uistelukalastus, perhokalastus sekä pilkkiminen. Välineet ja tekniikat vaihtelevat vesistön mukaan, ja kestävän kalastuksen periaatteet korostuvat pyyntitavoitteissa.

Onkikalastus eli onginta perustuu koukulliseen syöttiin ja siimaan. Tyypillisiä välineitä ovat onkivapa ja kela. Syötin valinta riippuu kalalajista, mutta tavallisia ovat madot, toukat ja muut luonnolliset syötit. Onkikalastus sopii sekä järviin että merialueille ja sopii usein aloittelijoille.

Perhokalastus on kevyt, tarkkaa heittotekniikkaa vaativa menetelmä, jossa käytetään kevyttä perhovapaa ja keinotekoisia perhoja. Heitoissa korostuvat tarkkuus ja virtauksen hallinta. Perhokalastajat hakevat usein virtaavissa joissa ja koskissa lajeja kuten taimen sekä lohi.

Pilkkiminen on talvinen kalastus, jossa reiät avataan jäähän ja kalastetaan pilkille tai jigeille. Varusteisiin kuuluvat pilkki, jigi sekä lämmin vaatetus. Pilkkiminen on suosittua pohjoisilla alueilla ja vaatii jäätilanteen huomioimista.

Uistelukalastus tarkoittaa vieheen vetoa veneen tahdissa. Käytössä ovat yleisesti uistimet kuten lusikat, spinnereita tai jigit. Tekniikkaa hallitsevat veneen kulku, syvyys ja veden lämpötila. Uistelua harjoitetaan sekä harraste- että ammattikalastuksessa useille lajeille, esimerkiksi kuhalle ja lohelle.

Kalastukseen vaikuttavat lainsäädäntö, rauhoitusalueet ja jokamiehen oikeudet. Eri vesistöillä voi olla omat rajoituksensa pyyntiajat, saaliskokorajat sekä pyydysten käyttöä koskevat säännökset. Kestävä kalastus pyrkii minimoimaan sivusaaliin ja kunnioittamaan kalakantoja sekä elinympäristöä.